Huhtipuu -blogi
SADE SIUNAA MAATAKeskiviikko 15.6.2022 - Ilona Kinnari SADE SIUNAA MAATATänään löysin keltaisen kevätesikon, tiedän se on Ahvenanmaan maakuntakukka niin kuin kielo on koko Suomen. Muistan kuinka oppikoulussa pidin kovasti kasviopista ja minulla oli opettajana Esteri Laine, suloinen, pieni harmaakutrinen ja hyväryhtinen nainen, joka piti minusta. Hän piti siitä, että osasin kasvioppia kympin edestä ja osasin keskustella hänen kanssaan. Kun kerroin hänelle, mitä harrastin: kirjoittamista, kuvaamataidetta, postimerkkeilyä, runojen ja kuvauksien kirjoittamista, myös päiväkirjaan merkitsin kaiken, mitä minulle tapahtui. Aina valitin aloittaessani kirjoittaa, että en ehdi kirjoittamaan, kun kaikkea tapahtuu niin paljon. Esteri kertoi toisille luokassa harrastuksistani ja lisäsi, siinä esimerkkiä teille muille. Kuvaamataidon ja Kaunokirjoituksen opettajana toimi voimakaspiirteinen vanha isokokoinen nainen. |
YLLÄTYS LAUANTAISunnuntai 14.3.2021 klo 6.15 - Ilona Kinnari Olen kirjoittanut tekstissäni, joka julkaistaan tänä vuonna ja jonka otsikkona on "Voimanlähteitäni" |
1 kommentti . Avainsanat: Inspirtaatio, kauneudentaju |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: RUNOILIJA JA PEKKAPOIKAKAKTUS |
Helmenkirkkaus toi uutisenTiistai 9.2.2021 - Ilona Kinnari Unelmien matka Ylöspäin MINULLE ON ANNETTU VEDEN RAUDAN AVAIMET |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Runeberg ja Vionoja |
TOUKOKUU ON ALKANUTMaanantai 4.5.2020 klo 19.53 - Ilona Kinnari Monen harmaan ja osaksi tuulisen päivän jälkeen, heräsin lämpimääm aamuun. Tuuli oli puhaltanut puhtinsa loppuun ja tulossa oli kaunis päivä. Vein pyykit jo kahdeksalta aamulla kuivamaan ulos ja lähdin lenkille. Kävin salaisessa puutarhassani ja laitoin ystävälle kirjeen postiin. Palasin lenkiltä ja uppouduin kirjoittamiseen. Kohta tapasin oman kuntouttajani What´Appissa. Onhan se hyvä kokemus. Alan oppia liikkeitä, jotka auttavat pitämään kuntoa yllä. Tämä tästä kohtaa päivieni sisätöä. Oli hyvä päivä. |
TimanttiLauantai 2.5.2020 - Ilona Kinnari TimanttiIstun tässä rannalla ja elämäni hiekka valuu sormieni läpi. Luen kultaista hiekkaa kuin Sanoja sen harmaita ja vihreitä aaltoja. Enää en itke vaan hymyilen - hymyilen vihdoin kyynelten läpi. Ja syliini putoaa kirkas timantti.
|
1 kommentti . Avainsanat: Elämän hiekka |