Haavi

Olisipa minulla suuri haavi

sininen kuin tämä kirja

sinisiä ajatuksiani varten.

Voisin kerätä ajatuksia kuin perhosia

elämäni kaikilta vuosilta

sulkeakseni ne arkkuun

joka kerta kerralta täyttyisi.

Arkkuni olisi kultainen

luotettava ja luja.

Sinne lentäisivät

kaikki kauniit ajatukseni

ja silti siellä olisi tilaa uusille ajatuksille.

Odottaisin tiettyä aamuhetkeä

elämäni kaaren painuessa ehtooseen

kun vihdoin avaan arkun.

Ihme ja kumma

vuosien paine on muuttanut

perhoseni värikkäiksi, salaperäisiksi

jalokiviksi

jotka pysyvät kädessäni

eivätkä enää koskaan

karkaa minnekään.

Otan jokaisen jalokiven yksinään

ainutkertaisen, ihmeteltäväksi.

Silloin kirjoitan vihdoin sen

mitä varten astuin maan kamaralle.